Kattelin tässä aamulla Ylen reportointia.
“Elon Muskin tervehdys hämmentää”.
Musk kiittää Trumpin kannattajia lyömällä rintaansa ja heittämällä sitten kätensä yläviistoon
Trumpia vastustavat yhdysvaltalaiskommentaattorit ovat tulkinneet, että ele näyttää natsitervehdykseltä
Noh, tää nyt oli vielä sarjassa paskaa uutisointia, muttei rassaa.
Sit toisessa uutisessa Analyysi: Trump jätti kovimman päätöksensä iltaan
Trumpin oikeana kätenä toimiva oligarkki Elon Musk tuuletti voitonjuhlissa ja kiitteli Trupia äänestäneitä “sydämensä pohjasta” ja nosti kätensä natsitervehdystä muistuttavaan asentoon.
Käden asento oli tahallinen tai tahaton, mutta sillä ei ole suurta merkitystä. Kiinnostavampi oli reaktio antisemitismiä vastustavalta kansalaisjärjestöltä ADL:ltä, jonka mukaan tervehdys kannattaa tulkita parhain päin eli vahinkona.
Joo, jos kattoo nauhotetta puheesta niin toi tapahtuu kahesti – tai neljästi jos laskee lipulle tehtävät toistot.
En tiiä oisko Muskin pitänyt vetää tekohitleriviikset naamariin että Yle sanoisi mitä oikeesti tapahtu, vai oisko sekin vielä liian epäselvää ja mahollisesti vahinko?
Mua rassaa paljon vähemmän jenkkimeno nyt ku se, miten Yle tosta uutisoi. Kummanki uutisen jälkee jää mielikuva et toi ois voinu olla joku vahinko, ellei kato sitä videota ite.
Joo, eipä siinä, piti avautua, hyvää päivänjatkoo kaikille.
Edelliseltä kerralta jäi mieleen miten hallinnon edustajien puheet ja aikaansaadut toimet eros toisistaan merkittävästi. Tällä kertaa ne on ilmeisesti paremmin valmistautunu vallankäyttöön, joten vois olettaa et ne saa enemmän aikaan. Mut yhä vois olettaa et puheet on puheita ja toimet toimia. Joten, tarpeettoman hämmennyksen välttämiseksi, vois taas seurata vain niitä asioita mitä ne on lopulta saanu aikaan, eikä niinkään niitä mistä ne kulloinkin höyryää tai media vetää otsikoita. Toimet pitää määritellä paljon selkeämmin kuin mitä noiden julkiset esiintymiset on, joten niiden seuraaminen on helpompaa.
Jos touhu menee riittävän monen paikallisen mielestä pieleen, niillä on mahdollisuus muokata kongressin koostumusta vuonna 2026. Silloin senaatin sadasta paikasta 35 on uudelleenjaossa ja edustajainhuoneesta kaikki paikat. Molemmissa republikaaneilla on nyt pieni enemmistö ja senaatissa ei ole jarrutuskeskustelun estämiseen riittävää enemmistöä. Uudelleenjakoon menevistä senaatin paikoista 22 on republikaaneilla ja 13 demokraateilla.
Vaikka senaatin paikoista 35 menee jakoon, se ei tarkoita sitä että niitä voi kuka vaan voittaa. Osa paikoista on varmoja nakkeja, osavaltiossa ei osata välttämättä äänestää muuta puoluetta. Muista osa on todennäköisesti menossa istuvalle puolueelle, loput on epäselviä. Kymmenen demokraattien 13:sta paikasta on tässä vaiheessa varma nakki tai todennäköisesti menossa takaisin niille. Republikaaneilla 20 paikkaa on varma nakki tai todennäköinen tässä vaiheessa. Eli viisi paikkaa jaossa olevista on nyt epäselviä. Vaikka kaikki nyt epäselvät paikat menis demokraateille, ne ei saa enemmistöä, koska ne tarttee useamman paikan. Joten, mielipiteen muuttuminen jakoon menevissä osavaltioissa voisi olla mielenkiintoista seurattavaa.
Edustajainhuoneen kaikki paikat menee jakoon vuonna 2026. Osavaltioilla on yhdestä kymmeniin edustajaa, riippuen osavaltion väestön määrästä. Osavaltion sisällä voi olla eri puolueiden edustajia, varsinkin suuremmissa osavaltioissa. Osa niistäkin on äänestäny vakaasti samaa puoluetta, joskin osavaltion sisällä voi olla varmat nakit molemmissa puolueissa. Jako on enemmän kaupunkien ja maaseudun välillä.
Yhdysvalloissa tyytymättömyys presidenttiin voi näkyä välivaaleissa, ne pidetään presidenttiyden puolivälissä, joten äänestäjillä on jo joku käsitys missä mennään. Presidenttiä välivaalit ei vaihda, mutta jos kongressi ei ole presidentin puolella, se rajoittaa saavutettavissa olevia asioita. Mut, kannattaa myös varautua sellaiseen vaihtoehtoon että paikallinen väestö on tyytyväinen presidenttiinsä. Edellisellä kerralla republikaanit lisäsi paikkojaan senaatissa, mutta hävisi niitä edustajainhuoneessa.
No mites tää liittyy autonvalmistajan käsiliikkeisiin. Oma näkemys on et tää hallinto on paljon kohinaa ja vähän signaalia. Kohinasta on turha etsiä merkitystä, se on luonteensa takia satunnaista. Merkitykselliset asiat pitää kaivaa esiin, eikä sitä etsimistä helpota se et media keskityy helposti klikkejä keräävään kohinaan. Kohinan seuraaminen aiheuttaa väsymistä, eikä merkitykselliset asiat välttämättä enää saa ansaitsemaansa huomiota.
Oot varmaan oikeassa tuossa, mut mun alkuperäinen ongelma ei ollut sinänsä jenkkien sisäpolitiikan kans, vaan sen kanssa miten Suomessa valtionmedia kirjoittaa uutisiaan. Mun vinkkelistä se jenkkien sisäpolitiikka on kokonaisuudessaan kohinaa, ja Ylen uutisointi on se signaali mikä mua kiinnostaa.
Ylestä mää maksan kuitenkin veroja, ja meikästä Ylen uutisiin kirjoitettujen juttujen pitäisi olla kirjoitettu niin kuin asiat on tapahtunu eikä siten, että mikä joidenkin ihmisryhmien tulkinta siitä nyt sattuu olemaan. Jos sieg hailaa useamman kerran yks-yhteen Hitlerin eleisiin nähden niin, että ei onnistuis iteltä harjoittelematta, niin kyllä nyt ei-mainosrahoitteisen median pitää pystyä sanomaan että noin tapahtui kun tapahtumasta lähetettiin vielä videota maailmanlaajuisesti.
Se että onko se tehty tarkoituksella vai ei on sitten ihmisten itsensä päätettävissä (tosin pidän kyllä henkilöitä jotka kuvittelee ettei tuo ollut tarkoituksellista hieman latvarosoina), samoin kuin se tehtiinkö se tuenosoituksena uusnatseille vai triggeröidäkseen muita. Joka tapauksena se nähdään molemmissa tapauksissa molempina eri ihmisten toimesta, eikä se minusta ole Ylen homma pureskella sitä ajatusta.
Mutta Ylen pitäisi pystyä kertomaan asia sen verran suoraan, että voisi suoraan hypätä ohi sen arpomisen tapahtuiko vai eikö tapahtunut, varsinki kun aiheesta on sitä videomateriaalia.
Se et ADL ei pitäny sitä natsitervehdyksenä veti maton monen alta. Epäilemättä media kuitenkin löytää asiantuntijoita kertomaan sekä miten se oli että ei ollu natsitervehdys. Vois olettaa et muutama vuosi sitten asiaa olis vatvottu enemmänkin, mut ajat on muuttunu.
Ylen uutisointi näytti olevan samassa linjassa monen muun median kanssa. Ei niiden tapa kertoa siitä ollu mitenkään erikoinen. Ne otti vastuullisena mediana sen tien millä ne pystyy puolustamaan uutisointiaan. Joku raflaavampi aviisi olis voinu kirjoittaa et se oli natsitervehdys ja se teki sen koska se tiesi et se voi. Saatavilla olevan tiedon perusteella kumpi vaan voi olla totta.
Merkittävämpää lienee et sillä ei taida olla oikein mitään väliä mitä se oli. Mikään ei muutu kumminpäin vain se on. Mut, kaikki aika mitä tämän käsittelyyn menee, on pois niiden asioiden käsittelystä mitkä tapahtu samaan aikaan. Ja kohta on taas joku uusi asia pinnalla ja tämä jää sen jalkoihin. Vaikka kuinka tärkeänä tätä pitäisi itse, jos se ei vaikuta mihinkään, miten tärkeää se voi olla.
Skippaan nyt taas ne osat mitkä liittyy johonkin muuhun kuin valtionmedian uutisointiin, koska en ole kiinnostunut vääntämään jenkkien sisäpolitiikasta.
“Saatavilla olevan tiedon perusteella kumpi vaan voi olla totta” pitää kyllä teknisesti paikkansa, mutta onko se, että olettaa nämä yhtä todennäköisiksi skenaarioiksi ja uutisoi about samalla painolla rehellistä uutisointia? Se, että apartheid-ajan Etelä-Afrikasta peräisin oleva kaveri, joka avoimesti tukee äärioikeistoliikkeitä, kuten AfD:tä, ja vetää ele eleeltä parhaan Hitler-impressionsa ei tietäisi mitä tekisi kuulostaa aika hemmetin kaukaa haetulta verrattuna siihen et sattumalta vahingossa vetää sen kahesti. Näin vertauksena, meikä ei edes tiennyt koko kainalontuuletusliikesarjaa kokonaisuudessaan ennen kuin tänä aamuna.
Meillä o ollu aika monta Venäjä-uutista Ukrainan suhteen viime aikoina, missä on ollut se järkevä linja näiden suhteen: Kerrotaan se mikä on pyöristäen totta noin 100% ajasta, ja mainitaan että jotkut saattavat olla eri mieltä.
Meikästä Suomen mediakulttuuri on asia, joka vaikuttaa aika paljon. Niin kuin yritän tässä toistaa, mää oon paljon kiinnostuneempi siitä kuin jenkkien sisäpolitiikasta, jonka alunperinki oletin olevan yhtä sirkusta. Tää nyt on vaan kohtuullisen räikee esimerkki uutisoinnista, joka mielestäni menee niinsanotusti päin helvettiä.
Kumpi vaan voi olla totta ei tarkoita sitä et niiden todennäköisyys on sama. Se vain tarkoittaa sitä ettei kumpikaan vaihtoehto ole mahdoton. Ja kun on kyse jostain minkä todellinen olemus voi olla olemassa vain yhden ihmisen pään sisällä, jos sielläkään, voi olla ettei sitä lähemmäs tietoa asiassa päästä.
Voi olla että Ylen ja monen muun median päätoimitaja pohti näitä ja muita hyväksyessään juttujaan. Ne ei voi kutsua sitä natsitervehdykseksi, vaikka kuinka se näytti siltä, koska ne ei tiedä sitä. Ne voi tietenkin sanoa et moni muu on kutsunut sitä natsitervehdykseksi, koska moni muu niin sanoi.
Tärkeyspohdinta, ja koko se kappale, viittaa siihen ettei tällä koko asialla ole sitä määrää merkitystä mitä joku voisi olettaa sillä olevan. Vaikka kuinka hienosti onnistuisi argumentoimaan että se oli natsitervehdys, se tuskin muuttaa mitään.